Arki voi olla monissa perheissä kiireistä ja vaihtelevaa. Vaikka osa lapsista sopeutuu tällaiseen arkeen, toisille se voi aiheuttaa haasteita. Myös sopeutuvat lapset ja nuoret hyötyvät selkeistä kiintopisteistä vauhdikkaan arjen keskellä. Aikuiset voivat luoda näitä kiintopisteitä lisäämällä päiviin toistuvia, ennakoitavia rutiineja.
Rutiini on toiminto tai tehtävä, joka toistuu säännöllisesti ja samalla tavalla tietyssä tilanteessa. Rutiinit voivat olla laajoja, kuten päivittäinen aamutoimien järjestys, tai yksinkertaisia, kuten kenkien laittaminen telineeseen sisään tullessa. Rutiinit voivat olla itsenäisesti suoritettavia tai perheen yhteisiä tapoja. Ne auttavat jäsentämään arkea, tekevät siitä ennakoitavampaa ja helpottavat siirtymisiä tai tehtävien suorittamista ilman jatkuvaa miettimistä.
Rutiinit eivät ole vain arkea helpottavia apuvälineitä. Ne luovat turvallisuuden tunnetta ennakoitavuuden kautta ja tukevat samalla lapsen toiminnanohjausta. Tämä parantaa lapsen kykyä hallita omaa toimintaansa ja kasvattaa hänen omatoimisuuttaan. Vaikka rutiinit voivat joskus tuntua tylsiltä, niiden hyödyt tekevät niistä tärkeän osan arkea.
Rutiinin hallitseminen lisää lapsen itsevarmuutta ja tukee hänen omatoimisuuttaan. Lisäksi hyvin vakiintuneet rutiinit antavat joustovaraa: kun lapsi tuntee rutiinin riittävän hyvin, hän saattaa kyetä soveltamaan sitä myös tilanteissa, joissa arjen normaali rytmi muuttuu.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, rutiinit auttavat perhettä viettämään aikaa yhdessä ja luomaan yhteisiä hetkiä. Kun perhe tekee asioita säännöllisesti, kuten syö illallista tai käy joku viikonloppu yhdessä retkellä, se vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteiset rutiinit tarjoavat myös mahdollisuuden tukea toisia ja jakaa päivän tapahtumat, mikä saattaa lisätä perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Mikä toiminnanohjaus? Ja miten se liittyy rutiineihin?
Toiminnanohjaus tarkoittaa kykyä aloittaa tehtävä, edetä siinä järjestelmällisesti ja saattaa se loppuun. Tämä kyky kehittyy hitaasti, sillä aivojen toiminnanohjauksesta vastaava etuotsalohko valmistuu vasta noin 30 vuoden iässä.
Tämän tiedon valossa on tärkeää, että lapsen toiminnanohjausta tuetaan aktiivisesti. Selkeät, toistuvat rutiinit ja strukturoidut päivärakenteet helpottavat lapsen arkea ja auttavat häntä oppimaan uusia taitoja. Kun rutiinit on opittu ja niitä on harjoiteltu tarpeeksi, lapsi pystyy toteuttamaan niitä itsenäisesti. Tämä kasvattaa hänen luottamustaan omiin kykyihinsä.
Miten rutiineja voidaan opettaa?
Rutiinien opettaminen lapselle etenee vaiheittain. Seuraavassa on esitelty selkeä malli:
- Aloitus:
Rutiinin opettelu aloitetaan aikuisen ohjauksessa. Lapselle annetaan tarvittavia tukikeinoja, kuten visuaalisia apuvälineitä (esim. kuvia), ja tehtävä pilkotaan pieniin, hallittaviin osiin.
- Harjoittelu:
Rutiinia toistetaan säännöllisesti, jotta se alkaa tuntua tutulta.
- Harjoittelu 2:
Kun rutiini on jo tuttu, aikuisen roolia vähennetään asteittain, mutta tarvittaessa tarjotaan edelleen tukea.
- Vastuun siirtäminen:
Lapselle annetaan hiljalleen enemmän vastuuta rutiinin toteuttamisesta. Tämä tehdään hänen valmiuksiensa mukaisesti, kuitenkin sopivasti samalla haastaen.
- Soveltaminen:
Kun rutiini on vakiintunut, tukikeinoja, kuten visuaalisia apuvälineitä, voidaan halutessaan vähentää. Rutiinia voidaan harjoitella myös uusissa ympäristöissä, kuten koulussa, tarvittaessa aikuisen tukemana.
Millaisiin tilanteisiin rutiineja voi luoda?
- Aamutoimet: herääminen, pukeutuminen, aamiainen, hampaiden harjaus
- Kouluun lähteminen: reppu valmiiksi, vaatteet päälle, kenkien laitto, kodin ovesta ulos
- Läksyjen tekeminen: aika läksyjen aloittamiselle ja rauhallinen ympäristö
- Syöminen: yhteinen ruokailuaika
- Nukkumaan meneminen: iltapesu, hammaspesu, iltasatu tai -rutiini
- Kodinhoito: tavaroiden siivous, vaatteiden pesu, astioiden laittaminen paikoilleen
- Perheen yhteinen aika: viikottainen perhepäivä, jolloin tehdään asioita yhdessä perheenä